Kalleria

6.09. – 19.9.2013 Fiaskon jälkeen tuli konkurssi ja sitten vasta alkoikin rullata

http://jaakkotuomainen.blogspot.fi/

Tätäkö on vaan-maalaaminen?
Maalia maalin päälle, väriä värin viereen.
Jälkien tekemisen hedonismia.
Miettimättä jättämistä.
Runoa – ei proosaa.
Päälleliimattuja sanoja.
Itsetyydytyksen syntistä ekstaasia.
Teokset on maalattu vuoden 2013 kesällä ja alkusyksyllä.
Itselleni niissä on kyse vapautuneen tekemisen hetkistä.
Vaati kolmisen vuotta (konseptien ja kontekstien suota)
päästä tilanteeseen, jossa voin ”vain maalata”.
Unohtaa lokerot ja laatikot.

Kiitos kaikille, jotka ovat sanoneet maalaamisestani suurinpiirtein näin:

”Sun duunit on hyviä kun sä vaan maalaat, etkä yritä esim:
tehdä taidetta.”

Kommenttinne herättämä kysymys tulee jatkossakin hämmentämään minua.
-Jaakko Tuomainen

26.7. – 8.8.2013

KUN OLIMME KAHDEN/
NÄR VI VAR TILLSAMMANS

VANESSA FORSTÉN, SINIKKA KONTTINEN, SANNA LEHTO, EMILIA PENNANEN

GALLERIA KALLERIA | Kaarlenkatu 10, 00530 Helsinki

26.7.-8.8.2013

Kun olimme kahden / När Vi Var Tillsammans on neljän nuoren valokuvataiteilijan ryhmänäyttely, jonka sitovana teemana on naisidentiteettiä. Jokainen taiteilija on tutkinut aihetta niin perinteisen muotovalokuvan kuin kokeellisemman uudelleen kuvattujen ja pilkottujen valokuvien kautta. Taiteilijat ovat lähtökohtaisesti aloittaneet työskentelyn nuoren naisen perspektiivistä, niin henkilökohtaisella tasolla itseensä peilaten, kuin tutkimalla itselle tuntematonta ulkopuolista.

Vanessa Forsténin työ Mikä on minussa on sinussa pohtii nuoren naisen omakuvaa taiteilijaa itseään malleissaan tutkien. Forstén on kuvannut erilaisia nuoria kaksikymmenvuotiaita naisia heidän omissa kodeissa heidän valintansa mukaisissa paikoissa ilman meikkiä ja lavastusta. Tunnelmaltaan kuvista paljastuu naisen aitous ja herkkyys, joka on ajanhengelle kyseenalainen esimerkiksi mainonta- ja muotikuvissa.

Sinikka Konttisen kuvasarja Chapter One; Mandy tutkii kuinka omien muistojemme kautta luomme uudenlaisia käsityksiä muista ja heidän identiteetistään. Tätä varten Konttinen kävi läpi yli satoja vanhoja valokuvia läheisestä ystävästään, jonka jälkeen hän uudelleen kuvasi nämä keskittyen hänelle tärkeisiin yksityiskohtiin. Kuvista rakentuu henkilökuva, jonka kautta taiteilija myös kyseenalaistaa oman identiteettinsä valokuvaajana.

Sanna Lehdon työ Hautajaiset ovat inspiroituneet eri kulttuurien tavoista esittää vainaja hautajaisissa. Kyseinen kuvasarja tutkii kuinka ihminen on peitetty seremoniassa käytettyjen kukkien alle, paljastaen vain vainajan kasvot. Kuvien yksityiskohtaisuus ja kuvan alusta asti rakentaminen, kukkavuorien lavastaminen sekä toden ja epätoden raja ovat tärkeä osa teosta.

Emilia Pennasen kuvasarja Laying, Leaning, Standing On To on tutkimusmatka naiskehon ja ympäristön suhteeseen. Tärkeä tekijä työssä on ollut kuvamatka; taiteilijan omaa kehoa käyttäen ja itse yksin kuvaten on antanut paikan keholle sen ympäristössä hetkellisen merkityksen. Pennasen naiskehot ovat aina vaatetettuja ja ympäristö epäluonnollinen. Näyttelyssä kolme sarjaa on tuotu yhteen järjestelemällä ne tummista sävyistä vaalean läpikuultaviin.

Kun olimme kahden luo jokaisen taiteilijan tutkiman identiteetin kahden osapuolen väliseksi suhteeksi. Valokuvatyöt paljastavat identiteetin olevan monisäikeinen ja -kerroksinen aihe, abstrakti ja samanaikaisesti konkreettinen käsite, jolle on mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta. Vaikka jokainen tutkimus on erilainen jokaisen työn aistiherkkyys pysyy samankaltaisena: lähellä mutta huomaamattomana.